Kävin taannoin lapsuudenkodissani, kun äitini soitteli ja pyysi minua syömään. Nappasin sieltä matkaani kasan vanhoja Sega-pelejä, joita tuli pienenä poikana pelattua ihan tolkuttomasti naapurin poikien ja serkkujeni kanssa. Kovimmat pelit ovat ehdottomasti edelleen kaikki ne, joissa ovat Sonic the Hedgehog ja Crash Bandicoot. Tuntui melkein kuin olisin siirtynyt ajassa 15 vuotta taaksepäin, kun kokeilin vanhoja lempipelejä. Päätimme pitää kavereideni kanssa kunnon nostalgiset pelirupeamat. Minulla on edelleen peukalot jumissa viikonlopun pelaamisesta, koska minun täytyi päihittää muiden ennätykset.

Kyllähän nuo kaikki vanhan ajan videopelit jo silloin aikoinaan olivat se innostavin syy, jonka vuoksi minua kiinnostaa ryhtyä pelinkehittäjäksi! Minulla on edelleen tallella kansiollinen pelisuunnitelmia eli kasa piirustuksia, joita 8-12-vuotiaana taiteilin köpösellä tikku-ukkomeiningillä ja raapustelin kuvat täyteen harakanvarpailla mitä kaikkea mihinkin peliin pitää tulla. Teininä vietin päivät kavereideni kanssa, mutta illat menivät Nekalassa alkeellisia concepteja tehtaillessa. Niille, joille termi on vieras: concept on tarkka kuvaus pelin ominaisuuksista, kohdeyleisöstä, julkaisuaikataulusta ja muista asioista. Teen niitä edelleen, nykyään mahdollisimman yksityiskohtaisina versioina!

Peliala on Suomen tulevaisuuden toivo

Pelinkehitysala on ihan mieletön loputtomien mahdollisuuksien kenttä. On mahtava juttu suomalaisen kehityksen kannalta, että videopelijulkaisijoita varten koulutetaan tarkoituksella työvoimaa. Oulun ja Tampereen Game Time-hankkeen myötä Tampereellakin on järjestetty kolmen kuukauden Pelifarmi-valmennusjaksoja. Alaa voi opiskella myös esimerkiksi Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulussa Xamkissa ja Kajaanissa. Tunnen molemmista ammattikorkeakouluista opiskelijoita, joiden kanssa meillä on yhteinen peliprojekti. Kaverini on mukana Kajaanin Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden perustamassa Kajak Games-osuuskunnassa, jonka kautta porukka pääsee tekemään oikeita toimeksiantoja todellisille asiakkaille. Tuollainen tilaisuus kiinnostaisi itseänikin tosissaan.

Muiden peleistä voi oppia paljon

Meidän peliprojekti on tamperelaisittain mainostettuna rohee eli upea, mutta siitä en voi kertoa enempää. Me ei vielä olla ihan demo-vaiheessa. Seuraan säännöllisesti esim. Steamissä uusia pelejä ja latailen sieltä muiden tekijöiden ilmaisia kokeiluversioita. Niistä oppii paljon ja saa ideoita, miten jonkun jutun voisi toteuttaa. Steamissä on myös ohjelmistoja, joita ei välttämättä tulisi erikseen etsittyä netistä. Pelinkehittäminen on nykyään helppoa yhteistyötä netin yli, kun pystytään vaikka eri puolilla maailmaa tekemään siihen eri osia – jotkut tekevät grafiikkaa, toiset musiikkia, muut koodausta ja suunnitteluosastoa.

Assembly-kompo kutsuu!

Kaikkein siisteintä olisi saada jonain päivänä tunnustusta menestyspelistä Suomen Pelinkehittäjät ry:ltä Finnish Game Awards -palkintogaalassa! Se olisi aika hauska näyttö vanhemmillenikin, ettei se heidän lapsensa ollutkaan vain syrjäytymisvaarainen nörtti, vaikka melkein kaikki vapaa-aika meni pelatessa ja pelien parissa. Pikkupoikana olin aika vihainen, kun en saanut lupaa lähteä Assyihin eli Assembly-tapahtumaan, joka voi olla vieras kutsumanimitys asiaan vihkiytymättömille. Kyllähän se kiukutti, mutta vanhemmiten sinnekin on päästy ihan omalla luvalla useammankin kerran. Assembly-tapahtumassa on kompoja eli kilpailuja eri kategorioissa, jollaiseen meilläkin olisi tarkoitus osallistua!