Asiaa Tampereen miehen peliopinnoista

Hei! Täällä minä edelleen lämmittelen takamustani koulunpenkillä. Oppialani on pelinkehitys. Oppilaitosta en viitsi alkaa erikseen tässä nyt mainostaa, mutta kyseinenkin koulu löytyy mm. Neogamesin sivuilta. Neogames on voittoa tavoittelematon pelialan kattojärjestö, jonka tarkoitus on edistää pelialan kasvua ja kehitystä Suomessa. Yhdistyksen koulutusopas on itse asiassa tosi hyvin ja selkeästi toteutettu lista eri oppilaitoksista ja opistoista, joissa pystyy opiskelemaan pelinkehitystä ja muuta alaan liittyvää. Yhdistyksen sivuilla on myös aika hyvä kaavio siitä, kuinka voi edetä oman peli-ideansa kanssa. Kaikilla pelejä suunnittelevilla ja harrastuksenaan koodaavilla ei välttämättä ole verkostoja, eikä ymmärrystä ja osaamista esimerkiksi liiketaloudesta. Markkinointikin on tärkeä asia. Neogamesin kaavio vie turhat luulot, mutta kertoo hyvin mitä kaikkea peli-idean eteenpäin viemiseen tarvitaan ja siitä voi saada hyviä vinkkejä yhteistyökumppaneista. Esimerkiksi rahoitus on ihan olennainen asia.

Pelinkehitystä voi opiskella monessa oppilaitoksessa

Minua kiinnostavat kaikki talousasiat ja muut realiteetit, vaikka varsinaisesti tykkään myös tehtailla ihan niitä varsinaisia pelejä kaikkine suunnitelmineen. Pelinikkariksi voi opiskella toisen asteen koulutuksena, ammattikorkeassa tai oikein akateemisesti yliopistotasolla. Koulujen määrä on hyvä osoitus siitä, että alan tulevaisuudennäkymiin suhtaudutaan vakavasti, vaikka onhan siinäkin tietysti kyse rahasta. Kun joku ala on tapetilla ja suosittu nuorten keskuudessa, kyllähän siihen tartutaan ja koulutuksen järjestäjiä alkaa tulla esiin joka paikasta. Siinä on puolensa. Jos koulutus on oikeasti hyvin järjestettyä ja siitä saa ammattitutkinnon, on se ihan loistavaa! Kaikille monen vuoden koulussa istuminen ei sovi. Sen takia lyhyemmät kurssit voi olla hyvä vaihtoehto, jos ala muuten kiinnostaa. Opiskelusta voi tehdä vaikeaa se, että jos joku aine ei sujukaan hyvin, koko motivaatio voi mennä. Varsinkin jos muuttaa toiseen kaupunkiin opiskelemaan, ja koulu onkin haastavampaa kuin on ajatellut, voi hankaluuksista jopa masentua.

Pelialan opinnoista on paljon hyötyä

Jos opinnot viivästyvät syystä tai toisesta, asiasta voi mennä kouluun puhumaan. Ei kannata ottaa kovin vakavasti, jos ei heti osaa jotain tai tekee virheitä. Ehkä koodaaminen tai grafiikan tekeminen ei olekaan omin juttu, ja silloin kannattaa kokeilla muuta. Pelinkehitys koostuu niin monesta osa-alueesta, että peleistä kiinnostunut varmaan löytää omat vahvuutensa. Pelialan opiskeleminen on muutenkin hyödyllistä. Samoja perusasioita voi hyödyntää monissa muissakin töissä, vaikka ei työllistyisikään pelialalla. Ohjelmistoihin ja kaikkeen tietotekniikkaan liittyvä osaaminen auttaa nykyään töiden saamisessa ja itsensä työllistämisessä esimerkiksi freelancerina tai yrittäjänä. Yksi iso haitta mielestäni tähän digitalisaatioon liittyy ja se on, että kun suunnilleen kaikki toiminnot on sähköistetty, silloin laitteisiin jää helpommin koukkuun ja niistä voi muodostua rasite. Pelien kehittäminen vaatii mielikuvitusta ja luovuutta, joita se myös ruokkii ja jotka auttavat rentoutumaan. Pitää muistaa välillä vähän tuulettua, että jaksaa taas paahtaa!

Lempipuuhani pelinkehittäminen

Kävin taannoin lapsuudenkodissani, kun äitini soitteli ja pyysi minua syömään. Nappasin sieltä matkaani kasan vanhoja Sega-pelejä, joita tuli pienenä poikana pelattua ihan tolkuttomasti naapurin poikien ja serkkujeni kanssa. Kovimmat pelit ovat ehdottomasti edelleen kaikki ne, joissa ovat Sonic the Hedgehog ja Crash Bandicoot. Tuntui melkein kuin olisin siirtynyt ajassa 15 vuotta taaksepäin, kun kokeilin vanhoja lempipelejä. Päätimme pitää kavereideni kanssa kunnon nostalgiset pelirupeamat. Minulla on edelleen peukalot jumissa viikonlopun pelaamisesta, koska minun täytyi päihittää muiden ennätykset.

Kyllähän nuo kaikki vanhan ajan videopelit jo silloin aikoinaan olivat se innostavin syy, jonka vuoksi minua kiinnostaa ryhtyä pelinkehittäjäksi! Minulla on edelleen tallella kansiollinen pelisuunnitelmia eli kasa piirustuksia, joita 8-12-vuotiaana taiteilin köpösellä tikku-ukkomeiningillä ja raapustelin kuvat täyteen harakanvarpailla mitä kaikkea mihinkin peliin pitää tulla. Teininä vietin päivät kavereideni kanssa, mutta illat menivät Nekalassa alkeellisia concepteja tehtaillessa. Niille, joille termi on vieras: concept on tarkka kuvaus pelin ominaisuuksista, kohdeyleisöstä, julkaisuaikataulusta ja muista asioista. Teen niitä edelleen, nykyään mahdollisimman yksityiskohtaisina versioina!

Peliala on Suomen tulevaisuuden toivo

Pelinkehitysala on ihan mieletön loputtomien mahdollisuuksien kenttä. On mahtava juttu suomalaisen kehityksen kannalta, että videopelijulkaisijoita varten koulutetaan tarkoituksella työvoimaa. Oulun ja Tampereen Game Time-hankkeen myötä Tampereellakin on järjestetty kolmen kuukauden Pelifarmi-valmennusjaksoja. Alaa voi opiskella myös esimerkiksi Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulussa Xamkissa ja Kajaanissa. Tunnen molemmista ammattikorkeakouluista opiskelijoita, joiden kanssa meillä on yhteinen peliprojekti. Kaverini on mukana Kajaanin Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden perustamassa Kajak Games-osuuskunnassa, jonka kautta porukka pääsee tekemään oikeita toimeksiantoja todellisille asiakkaille. Tuollainen tilaisuus kiinnostaisi itseänikin tosissaan.

Muiden peleistä voi oppia paljon

Meidän peliprojekti on tamperelaisittain mainostettuna rohee eli upea, mutta siitä en voi kertoa enempää. Me ei vielä olla ihan demo-vaiheessa. Seuraan säännöllisesti esim. Steamissä uusia pelejä ja latailen sieltä muiden tekijöiden ilmaisia kokeiluversioita. Niistä oppii paljon ja saa ideoita, miten jonkun jutun voisi toteuttaa. Steamissä on myös ohjelmistoja, joita ei välttämättä tulisi erikseen etsittyä netistä. Pelinkehittäminen on nykyään helppoa yhteistyötä netin yli, kun pystytään vaikka eri puolilla maailmaa tekemään siihen eri osia – jotkut tekevät grafiikkaa, toiset musiikkia, muut koodausta ja suunnitteluosastoa.

Assembly-kompo kutsuu!

Kaikkein siisteintä olisi saada jonain päivänä tunnustusta menestyspelistä Suomen Pelinkehittäjät ry:ltä Finnish Game Awards -palkintogaalassa! Se olisi aika hauska näyttö vanhemmillenikin, ettei se heidän lapsensa ollutkaan vain syrjäytymisvaarainen nörtti, vaikka melkein kaikki vapaa-aika meni pelatessa ja pelien parissa. Pikkupoikana olin aika vihainen, kun en saanut lupaa lähteä Assyihin eli Assembly-tapahtumaan, joka voi olla vieras kutsumanimitys asiaan vihkiytymättömille. Kyllähän se kiukutti, mutta vanhemmiten sinnekin on päästy ihan omalla luvalla useammankin kerran. Assembly-tapahtumassa on kompoja eli kilpailuja eri kategorioissa, jollaiseen meilläkin olisi tarkoitus osallistua!

Suosikkivideopelini

2010-luku on videopelien kulta-aikaa. Videopelien maailmaan nousee koko ajan uusia tulokkaita, ja vanhat tähdet kehittyvät entisestään. Nykyään joidenkin pelien grafiikat ovat niin hiottuja, että luulisi katselevan elokuvaa tai ohjaavan oikeiden ihmisten toimintaa. Pelisuunnittelu-urasta haaveilevana videopelit ja niiden kehittyminen todella ovat lähellä sydäntäni. Ne avaavat täysin uuden ulottuvuuden, ja niiden parissa voi unohtaa omat murheensa hetkeksi. Samalla voi pohtia kaikkea sitä työtä pelien takana – miten tästä on tullut juuri tällainen?

Monet maallikot pitävät pelisuunnittelua enemmän harrastuksena kuin oikeana työnä, vaikka todellisuudessa tälläkin hetkellä markkinoilla olevien pelien suunnitteluun ollaan käytetty satoja, ellei tuhansia työtunteja. Uniikin alkuidean lisäksi peli pitää osata myös toteuttaa – millainen on mahdollista hahmoa ympäröivä maailma? Miten pelistä saa tarpeeksi haastavan, muttei kuitenkaan liian vaikean? Alla esittelen kolme tunnettua suosikkipeliäni, joiden idea, suunnittelu ja toteutus on omasta mielestäni onnistunut erittäin hyvin.

Hearthstone

Hearthstone on koukuttava virtuaalinen keräilykorttipeli, jossa tavallisten pelikorttien tilalla on fiktiivisiä hahmoja, joilla kaikilla on erilaisia supervoimia. Peli on samalta kehittäjältä kuin huippusuosittu World of Warcraft, joten grafiikat ja piirteet muistuttavat paljon toisiaan. Hearthstone koukuttaa erilaisuudellaan – siinä on tarkoitus saada vastustajan 30 pelin alussa saamaa elämäpistettä nollaan. Kun vastustajan elämäpisteet loppuvat, voitat. Kyse ei ole kuitenkaan nopeasta tarkka-ampumisesta ja hahmon ohjaamisesta, vaan pohtivasta toiminnasta. Mikä on vastustajan herkkä kohta?

League of Legends

League of Legends on ehdoton suosikkini, sillä siinä pääsee joukkuepelin makuun. Jokaisen pelin alussa valitaan erikoiskykyjä omaava hahmo, joka taistelee neljän muun hahmon kanssa toista joukkuetta vastaan. Tarkoitus on päästä tuhoamaan vastustajien Nexus – heidän tukikohdassaan sijaitseva ”voimanlähde”. Se, kumpi joukkue tuhoaa sen ensin, voittaa pelin. LoL ei ole kuitenkaan pelkkä joukkuepeli, vaan siinä kehittää koko ajan myös itseään. Pääset pelatessasi tasoja ylöspäin ja saat näin myös palkintoja.

Fortnite

Fortnite on näistä kolmesta mainitsemastani pelistä ehdottomasti jännittävin. Se on kovin uusi, mutta se saavutti huippusuosion hyvin nopeasti. Kyseessä on selviytymispeli, jossa sinun täytyy yksin tai joukkueen kanssa etsiä aseita ja tappaa kaikki vastustajat. Jos olet koskaan nähnyt japanilaisen elokuvan Battle Royalen, kyse on samasta ideasta. Vain yksi pelaaja tai joukkue voi jäädä henkiin. Pitkän ja puuduttavan työviikon jälkeen pieni adrenaliinipiikki on aina paikallaan, ja siksi ajauduinkin Fortniten pariin.

Yhteenveto

Maailma on pullollaan erilaisia videopelejä, ja hyvä niin. Kaikille löytyy suosikkinsa! Itse tykkään vaihdella pelien välillä mielialani mukaan. Joskus haluan rauhoittua ja mietiskellä kiireettä seuraavaa siirtoani, ja joskus taas haluan nopeaa toimintaa ja vaistonalaisia päätöksiä. Vain yhteen tiettyyn peliin sitoutuminen tuntuu kovin vaikealta, ja siksi pelimaailman moninaisuus innostaa minua. Tulevaisuudessa haluaisin olla mukana kehittämässä monenlaisia pelejä – vain yhteen genreen erikoistuminen rajoittaa mielestäni liikaa.

Tervetuloa seuraamaan blogiani!

Hei kaikki, tervetuloa blogini pariin! Voisin varmaan aluksi kertoa hieman itsestäni. Olen tällainen tamperelaiskundi, jonka intohimona ovat pelit: lautapeleistä tietokone- ja mobiilipeleihin. Olen ollut aina kiinnostunut niistä ja pelannut niin kauan kuin muistan. Täytyy myöntää, että olen ollut lukion jälkeen hieman hukassa sen kanssa, että miksi oikein haluan ”isona”. En tiedä, olenko nyt vieläkään niin iso – säännöllisestä punttisaliharjoittelustani huolimatta – mutta tulevaisuuden uravalintani on nyt alkanut selkiintyä. Olen siis ajatellut, että miksipä en hyödyntäisi niitä taitoja, joita minulla jo on. Voisin käyttää energiaani siihen, mistä olen ihan oikeasti innostunut. Eli alan pelisuunnittelijaksi! Etunani on vieläpä se, että koulutusta löytyy täältä ihan kotikaupungistani. No, mitäpä täältä ei löytyisi! Ihan kaikkea samaa kuin vaikkapa jostain Helsingistäkin, että ei siinä sinänsä mitään.

Opiskelemaan…

Mutta näihin koulutusjuttuihin palatakseni. Täällä on ammattikorkeakoulun puolella ihan oma pelisuunnittelijan koulutuksensa, johon tulen siis hakeutumaan. Osaan toki jo kaikenlaista ihan oman harrastuneisuuteni pohjalta, mutta ehkä siellä koulussa sitten oppiikin jotain, ja saa ainakin uusia, tarpeellisia kontakteja. Työttömäksi jäämistä ei tarvitse pelätä, ala käy sen verran kuumana tällä hetkellä. Hyvät tekijät revitään töihin. Eikä palkassakaan tule todellakaan olemaan valittamista! Ja olen siis ajatellut tuota koulutusta ihan siltäkin kantilta, että loppuisi sitten äidin ja muiden sukulaisten jatkuva kysely ja ihmettely. Lunastaisin minuun kohdistuvat odotukset. Olen ollut aina tosi hyvä koulussa – no ainakin niissä aineissa, jotka kiinnostivat minua. Ihan jo siitä syystä, että ei minun ole tarvinnut juuri lukea kokeisiin, niin on tullut hyvät numerot vähän niin kuin itsestään.

…ja vähän duunin tekoakin

En usko, että tulee tulevien opiskeluidenkaan kanssa mitään ongelmia: muutama vuosi ja sitten työelämään. Tai siis, olen kyllä ajatellut, että teen totta kai töitä ihan opiskelujen ohellakin. Tällainen pelisuunnittelu kun on kuitenkin siinä mielessä hyvää duunia, että sitä ei tarvitse mitenkään virka-aikana tehdä. Ei katso aikaa eikä paikkaa. Ja olen tottunut tekemään tarvittaessa pitkääkin päivää: energiajuomaa kehiin, niin kyllä sitä jaksaa. Mutta eiköhän tässä nyt ollut sitten jo tarpeeksi minusta. Ainakin nyt tiedätte vähän, että minkälainen kaveri täällä kirjoittelee. Tässä blogissani tulen siis kirjoittelemaan varmasti näistä pelisuunnittelujutuista ja varmaan itse peleistäkin. En tiedä, täytyy nyt katsoa mihin suuntaan tämä kehkeytyy. No mutta tässä kirjoitellessa on tullut sen verran jo nälkä, että lähden tästä värkkäämään jotain syötävää. Se on moro!